Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
262728293012
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

RSS

 Kepeitä kesämuistoja!
04.10.2018 17:38 | viksuotus

Pimenevien syysiltojen iloksi voi palata mielessään kesän tohinoihin ja muistella missä kaikkialla tulikaan oltua!

Kurssit siirtyivät elokuussa Koulutuspalvelu Toisenlaisen hallille, missä onkin nyt kylmällä ja sateisella kelillä mukava treenailla! Heinäkuun puolella vietetyissä Viksun Otuksen ja Toisenlaisen yhteisissä avajaisissa koirat pääsivät pelailemaan älypelejä, oli myös arvontaa ja tietysti kahvia ja herkkuja!

      

 

Kaapon kanssa ollaan pyöritty ympäri kaupunkia koko kesä! Meidät on voinut bongata sunnuntaitorilta mutta myös kaupungilla liikenteen seasta! Saateltiin mm. Makkian porukka omiin avajaisiinsa ja eräs tuleva eläkeläinen viimeisenä työpäivänä työpaikalleen, Teijon Wanhanajan Markkinoilla pyörittiin myös hevoskyydin merkeissä! Kaapolla on taipumus kerätä faneja missä ikinä onkaan, niin isommista kuin pienemmistäkin, jopa hevospelkoja Kaapon pehmeä turpa on saanut sulamaan ♥

            

Siinähän se kesä meni mukavasti! Seuraavaksi voisikin kirjoittaa niistä vähemmän kepeistä kesämuistoista, kuten kolmensadan kilon vaunuista ja miten ne saa peräkärryn kyytiin, hah! 

Terkuin, 
Anu

  

 


( Päivitetty: 04.10.2018 18:42 )

 - viksuotus | Kommentoi



 Eläintenkouluttaja vai eläinten kouluttama?
23.05.2018 20:24 | viksuotus

Vai molempia?

Kaikki, mitä koirat, hevoset ja kaikki muutkin otukset (myös ihmiset) tekevät, on "vain" käyttäytymistä, joka on seurausta edeltävästä tapahtumasta tai tilanteesta. Siihen toki vaikuttavat monet eri asiat, kuten aikaisemmat kokemukset ja oppimishistoria ja tuhat muutakin asiaa. Mutta eikö tämä ajatus ole valtavan kiehtova, jotenkin vapauttava? Vaikka onkin tässä hyvin yksinkertaistettu.

Omakohtaista kokemusta käyttäytymisestä meiltä tietysti kaikilta löytyy, itseltäkin kasapäin mm. vuosien varrella olleista lemmikeistä ja kotieläimistä, omista ja muiden. Nuorena en tietenkään siitä ole mitään ymmärtänyt vaan saanut lähinnä, noh, kokemuksia erilaisista käyttäytymismalleista ja todistaa lajityypillistä käyttäytymistä eläinten joutuessa toimestani omituisiin tilanteisiin. 

Esimerkiksi, en mitenkään voinut käsittää, miksi kääpiökani ei voinut olla saksanpaimenkoiran kaveri. Olin about 10-vuotias. Yritin useaan otteeseen näyttää koiralle kania, jotta he voisivat olla kavereita ja sitten voisimme kaikki leikkiä yhdessä. Siinä vaan kävi toistuvasti niin, että kani pysyi liikkumatta tiettyyn pisteeseen saakka, kuin myös koira. Mutta kun kani lopulta säntäsi johonkin suuntaan, säntäsi koira perään eikä minun toivomaani ystävystymistä päässyt tapahtumaan. Mitä tässä oikeasti tapahtui? Molemmat käyttäytyivät lajilleen tyypillisesti, niin kuin evoluutio hengissä pysymisen takaamiseksi on muokannut nämä eläimet käyttäytymään. Toiselle vieraan eläimen näkeminen tarkoitti hengenlähtöä ja toiselle välipalaa. Minusta se vaan tuntui niin käsittämättömältä, että miten ne eivät tykkää toisistaan, vaikka minä tykkään molemmista.

Toinen, hieman toisenlainen kokemus oli joitakin vuosia myöhemmin koirani Kamun kanssa. Kamu kulki usein mukana kun lähdin hevosen kanssa ratsain maastoon. Kerran siinä kulkiessa ihmettelin että mihin se koira nyt on menossa, kun Kamu jättäytyi hevosen taakse tienlaitaan kulkemaan. Siinä katseella koiraa seuratessa ja ihmetellessä, sattui silmääni takaa tuleva auto. Hetken hämmentyneenä katsoin koiraa ja autoa vuorotellen ja mietin, että voiko olla.. Kyllä. Kamu tosiaan väisti autoa, ja kun se oli mennyt, siirtyi hän jälleen keskelle tietä jolkottelemaan. Myöhemmin tein aina niin, että näytin kädellä hevosen taakse ja Kamu siirtyi sinne tuosta merkistä. Kun ihmiset tätä taitoa sitten ihastelivat, oli kuitenkin pakko aina tunnustaa, että en se minä ollut joka tämän opetti, se oli Kamu joka opetti minut. Entä miksi Kamu sitten väisti autoa? Voisiko olla siksi, ettei olisi jäänyt sen alle..

Kaikenlaisia tapauksia on tietysti tähän mennessä sattunut lukuisia. Joistain käyttäytymisistä olen tehnyt oikeita johtopäätöksiä, toisista en. Nyt kun olen opiskelujen kautta tankannut teoriaa ja vähän käytäntöäkin pohjalle, joka antaa selityksen eläinten -ihmisnäkökulmasta- monesti käsittämättömältä tuntuvalle käyttäytymiselle, kaikki tuntuu hyvin loogiselta. Silti tuntuu, että pintaa on vasta hiukan raapaistu ja tämän kaiken oppiminen on ihan alussa! Opiskellessani eläintenkouluttajaksi vasta ymmärsin, miten paljon tietoa on olemassa ja miten vähän siitä tiedän. Sen tiedän jo kuitenkin, että jokainen eläin opettaa lisää, vaikka vain lyhytkin kohtaaminen. 

Eläinten käyttäytyminen kiinnostaa valtavan paljon mutta miksi? Mikähän se on se juttu joka ajaa ihmistä perehtymään johonkin tiettyyn, jollekin toiselle ihan pöljältä tuntuvaan asiaan? En tiedä, mutta minun kohdalla se pöljä asia on eläinten käyttäytyminen. Toiset sanovat sitä intohimoksi, toiset elämäntehtävän suorittamiseksi. Oli se nimeltään sitten mitä hyvänsä, olen täysin menetetty tapaus. Eläimet ja eläinten käyttäytymisen ymmärtäminen (tai yrittäminen ainakin) on vienyt mennessään niin jalat kuin päänkin, ja erityisesti sydämen.

Kumpi siis kouluttaa kumpaa, ja kumpi oppii nopeammin? Miksi me ajatellaan niin usein niiden eläinten puolesta?

Näistä kohtaamisista eläinten kanssa ja kouluttamisen ihmetyksistä ajattelin tätä blogia kirjoitella satunnaisesti. 

Tervetuloa mukaan matkaan jos siltä tuntuu!
Ja jos ei, niin ei se haittaa mitään, sekin on vain käyttäytymistä! 

Terkuin,
Anu.

                                               


( Päivitetty: 27.05.2018 15:26 )

 - viksuotus | Kommentoi


©2018 Eläintenkouluttaja Anu Rauniomaa - suntuubi.com